Seurakunnassa vaalitaan lempeää varhaiskasvatusta, jossa pienin on suurin
Maskun seurakunnan työntekijäesittelyissä seuraavana vuorossa ovat lastenohjaajat. Pienten töppösten töminät kuuluvat heidän arkeensa eri puolilla Maskun seurakuntaa.
”Kyllä meillä on aikaa kohdata lapsia ja ottaa aina syliin”, tuumaa Mia Tuomisto, joka on tullut ensimmäisen kerran Maskuun töihin jo parikymmentä vuotta sitten. Mia joutui aikanaan miettimään uudelleenkouluttautumista. Ollessaan lapsensa kanssa seurakunnan kerhon hartaushetkessä, hänelle kirkastui, että ”tuohon työhön minä haluan”. ”On ollut ilo nähdä lasten kasvua, kun olen saanut seurata sitä vaikkapa perhekerhosta rippikouluikäisten kerho-ohjaajien askarteluopastukseen.”
Lastenohjaajista myös Jasmina Sotka ja Erika Kivirinta ovat alanvaihtajia. Jasmina vaihtoi kaupassa työskentelyn seurakunnan lastenohjaajan tehtäviin. Hän tuli seuranneeksi tässä äitinsä jalanjälkiä. ”Äitini oli seurakunnan lastenohjaaja ja olen itsekin käynyt seurakunnan päiväkerhossa.” Jasmina onkin pitkän linja toimija seurakunnan tehtävissä, sillä hän on pitänyt jo kouluikäisenä varhaisnuorisokerhoja, ollut riparilla ja lasten leireillä.
Lapsi- ja perhetyön porukkaa luotsaa Erika Kivirinta. Hän on tullut Maskun seurakuntaan töihin elokuussa 2022. Aikaisemmin Erika on toiminut varhaiskasvatuksen opettajana sekä yksityisenä perhepäivähoitajana. Hänelle oli kertynyt restonomin töistä kokemusta henkilöstö- ja taloushallinnon puolelta, joten vastuut lapsi- ja nuorisotyönohjaajien lähiesihenkilönä ovat kuuluneet hänen tehtäviinsä alusta alkaen. ”Olin itse ollut mukana seurakunnan toiminnassa ja omat lapset ovat käyneet kaikki kerhot. Oli kiva tulla seurakuntaan työhön, kun oli itsellä käyttäjän näkökulmaa.”
Uusimmat tulokkaat lastenohjaajien tiimiin ovat Elina Kujanpää ja Päivikki Luukkonen. Samoin kuin Erikalla, heilläkin on taustaa yksityisenä perhepäivähoitajana toimimisesta. ”Aloin kaivata itselleni työkavereita”, kertoo Päivikki. Lastenohjaajien tiimillä on yhteisiä suunnitteluhetkiä, mutta sijaa on myös omalle itsenäiselle työotteelle.
Mia kertoo, kuinka hänestä on ihanaa, miten hän saa vapaasti suunnitella kerhojen ja minien musahetkien toteutuksen. ”Askartelu on aina ollut minun juttuni, ja työssäni saan sitä ideoida ja tehdä lasten kanssa.”
Kaikkia ohjaajia yhdistää näkemys siitä, että seurakunnan lapsi- ja perhetyössä heillä on ollut aikaa kohdata lapset ja perheet aidosti ja rauhassa kuunnellen.
Kristillinen kasvatus on seurakunnan varhaiskasvatuksen punaisena lankana
Niin Mian askarteluihin kuin kaikkeen seurakunnan lasten toimintaan kirkkovuosi antaa virikkeitä. Toiminnassa seurataan kristillisiä juhlapyhiä ja hartaudet nousevat ajankohtaan sopivista aiheista.
Tärkeää kristillisessä kasvatuksessa on se, että opetellaan, kuinka kohdellaan toista hyvin. ”Jatkuvasti käymme keskusteluja lasten kanssa siitä, mitä tehdä ja mitä jättää tekemättä, jotta jokainen voisi hyvin”, Mia toteaa. Toiminnassa tutustutaan myös luontoon ja ihmetellään sen ihmeitä.
Erika puhuu siitä, kuinka tässä työssä omat arvot eivät voi olla ristiriidassa kirkon arvojen kanssa. ”Itselleni on erityisen merkityksellistä se, että saan työskennellä omassa kotiseurakunnassani. Lasten kanssa pääsee puhumaan Jumalan hyvyydestä ja jakamaan sitä, mitä kaikkea Häneltä saamme.”
Maskun seurakunnan varhaiskasvatus on monipuolista, erilaisia taitoja kehittävää ja maksutonta
Viikoittain eri puolilla seurakuntaa kokoontuvat 2–6-vuotiaille tarkoitetut päiväkerhot ja sekä vanhemman ja lasten yhteiseen osallistumiseen perustuvat perhekerhot ja minien musatuokiot. Lisäksi esikoisen saaneille tai saaville on oma perhekerho Nuppuset, joka kokoontuu joka toinen viikko. Kerran kuukaudessa perheille tarjotaan KorvenAnnan muskari.
Päiväkerhoissa pääsee opettelemaan kaveritaitoja ja ryhmässä toimimisen taitoja. ”On ollut mukava kuulla, että lapset, joille päiväkoti on ollut liian kuormittava, ovat tykänneet olla kerhoissa”, Päivikki iloitsee.
Varhaisnuorisotyössä lastenohjaajien kanssa työskentelevä nuorisotyönohjaaja Hanna Hyvönen kertoo, kuinka kerran Tammenahjon välituntipihalla aikuinen tuli kehumaan, miten hänen lähipiirinsä arka lapsi on uskaltautunut menemään päiväkerhoon, ja tykkää käydä siellä.
Seurakunnan lasten toiminnassa tärkeää on myös vanhemmuuden ja perheiden tukeminen. Viime vuosina Mannerlahdessa isänpäiväviikolla järjestetyt Isä-lapsi-illat ovat koonneet noin 80 osallistujaa. Myös leiritoimintaa järjestetään Mannerlahdessa vuosittain.
”Kerran kuussa Mannerlahteen kutsutaan myös äitejä Äitien iltoihin hengähtämään iltapalan ja pienen puuhan parissa. Tarjolla on vertaistukea sekä tietenkin mahdollisuus saunoa”, Erika mainostaa.
Helmikuun alussa on taas vietetty vauvakirkkoa, johon kutsutaan aivan erityisesti edellisen vuoden aikana kastettujen perheitä hakemaan muistoksi oman vauvansa kastesydämen. Niitä on vuoden ajan ripusteltu Maskun kirkon kastepuuhun aina, kun kastetun ja hänen läheistensä puolesta on rukoiltu.
Kuten vauvakirkon mainoksessakin todetaan, kirkossa saavat helistimet helistä ja töppöset tömistä. Vauvakirkkoa kuin kaikkia perhemessuja suunnitellaan aina lapset huomioiden. ”Niissä lasten ääni saa kuulua, niissä saa aina liikkua ja tutkia kirkkoympäristöä”, toteavat lastenohjaajat ja kutsuvat lämpimästi mukaan kaikkeen toimintaan. ”Meidän tehtävänämme on olla monille väylä seurakuntaan.” Messunalle Uskoa voi seurata nykyisin myös sakastipyhäkouluihin, joita järjestetään ihan tavallisten kirkonmenojen yhteydessä. Kirkkoon voi siis aivan hyvin tulla myös lasten ja lastenlasten kanssa, sillä pienin on seurakunnassa aina suurin.
