Nousta sait Maskuun, Aino
Maskun uuden kirkkoherran lempivirsi Nousta sain aamuun (VK967) kertoo kiitollisuudesta. Aino Savolainen saa virren sanoja lainaten kohdata uuden raikkaan aamun 11.8.2025, kun hänen työnsä alkaa uudessa tehtävässään.
Maskun uuden kirkkoherran Aino Savolaisen lempivirsi veisattiin Maskun seurakuntatalolla kirkkoherrahakijoiden vaalipaneelissa 9.4.2025. Ainon mukaan siinä tulee esille armon ydin: kiitollisuus. ”Vaikka päivä on ollut huono tai ei ole mennyt niin kuin on miettinyt, jokainen aamu on uusi mahdollisuus.”
Ainon uudessa tehtävässä on varmasti luvassa hyviä päiviä, ja niitä haastavampiakin. Kokemusta Ainolla on seurakunnan töistä 12 vuoden verran. Näistä yli vuoden verran on kulunut kirkkoherran tehtävissä.
Maskuun Aino siirtyy Kustavi-Taivassalon vt. kirkkoherran tehtävästä. Sitä ennen hän toimi Uudessakaupungissa viisi kuukautta kirkkoherran viransijaisena. ”Tuohon aikaan mahtui talousarvion tekeminen sekä kirkkolain muutoksesta johtuva hallintosääntöjen päivittäminen. Sain seurakuntalaisilta kannustavia kommentteja, että minun kannattaisi hakea kirkkoherran tehtävään.” Kun tuomiokapitulista kysyttiin kiinnostusta sijaisuuksiin, Aino ilmaisi suostumuksensa. Tämä tie johti sitten vakituiseen Maskun kirkkoherran tehtävään.
Lastenleireillä kuultu sanoma hyvästä ja rakastavasta Jumalasta on kantanut pitkälle
Aino on kasvanut lähellä seurakuntaa. Ainon isä on pappi, ja lapsuuteen kuului osallistuminen pyhäkouluun ja muuhunkin seurakunnan toimintaan. Erityisesti lastenleirit ovat jääneet Ainon mieleen ja sydämeen. ”Kolme kertaa vuodessa osallistuimme kaveriporukalla seurakunnan lastenleireille. Ohjaajina oli ihania turvallisia aikuisia, jotka osasivat kertoa lapsentasoisesti hyvästä ja rakastavasta Jumalasta.”
Nuorena Aino on ollut isonen ja ennen kaikkea pohtija, joka on pohdiskellut elämän isoja kysymyksiä. Hänen suosikkiaineensa lukiossa olivat uskonto, äidinkieli ja filosofia. ”Siinä kohtaa koin jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin. Äidinmaidosta oli selvää, että olen kristitty. Muut uskonnot alkoivat kuitenkin kiinnostaa ja pohdiskelin, mikä on oma tieni.” Noina vuosina Aino tutustui muiden uskontojen pyhiin kirjoihin, kuten muslimien Koraaniin ja hindulaisten Bhagavad Gitaan. Lukioaikana Aino teki myös päätöksen lähteä lukemaan teologiaa.
Lutherin ristinteologia johdatti nykyiselle tielle
Ainolla oli Teologisen tiedekunnan pääsykoekirjana Johdatus Lutherin teologiaan. Siitä hän oppi luterilaisuuden isän Martti Lutherin ristinteologiasta, jonka mukaan Kristus näyttäytyy kaikista heikoimmissa ja vähäisimmissä. ”Tämän sisäistämisen myötä pohdintani tulivat tiensä päähän. Tähän perinteeseen kuulun ja tää on minun juttuni.”
Pappislinjan opinnot sisälsivät tärkeänä osana seurakuntaharjoittelun. ”Siellä sain kokea, elää ja nähdä, miten papin työ on ihmisten rinnallakulkemista. Siinä on koko elämänkirjo läsnä.” Aino kertoo tuolloin miettineensä, miten Jeesus kohtasi ihmisen. ”Hän ei kysellyt, mitä joku oli tehnyt, vaan lähestyi ihmistä hänen tarpeistaan käsin.”
Arkeen kuuluu myös juoksulenkkejä ja perheen parissa oleilua
Aino kertoo harrastavansa monenlaista liikuntaa. Eniten hänet tapaa juoksulenkiltä. Aikaa kuluu luonnollisesti myös perheen parissa. Ainon perheeseen kuuluvat puoliso sekä kolme lasta alakoulun ekaluokkalaisesta lukion toista vuotta aloittavaan esikoiseen. Luonnossa liikkuminen on perheen yhteinen harrastus.
Kirkkoherranvaalien esittelyvideolla kuultiin Herran siunaus Ainon laulamana. ”Tykkään musiikista ja olen soittanut alttoviulua, ollut musiikkiluokalla ja laulanut kuorokokoonpanoissa.” Musiikki on edelleen Ainon intohimo.
Rippikoululaisten siunaaminen on aina koskettavaa
Aino on ehtinyt toimia monipuolisesti erilaisissa papin tehtävissä. Kasvatuksen ja rippikoulutyön pappi hän on ollut 8 vuotta, minkä jälkeen hän on toiminut Uudenkaupungin seurakunnassa Kalannin kappalaisena useamman vuoden. ”Rippikoulut on minulle vieläkin mieluisia. Rippikoululaisten heittäytyminen haastaa papin tekemiseen ja läsnäolemiseen siinä hetkessä.” Aino kertoo, kuinka rippikoulutyössä saa jakaa nuoruuden iloa ja kasvua. Koskettaviakin hetkiä riittää. ”Joka kerta, kun siunaan konfirmoitavia nuoria, pitää siinä tilanteessa etäännyttää tunteet, ettei ala itkettää.”
Seurakuntatyön suurimmat haasteet ovat myös mahdollisuus
Ainon mukaan seurakunnan suurimpia haasteita ovat pitemmällä aikavälillä jäsenmäärän väheneminen, taloudellisen tilanteen heikkeneminen ja ihmisten sitouttaminen seurakuntaan. ”Kirkkoon kuuluminen ei ole enää automaatio, vaan kirkko on yksi toimija muiden joukossa. Se on sekä haaste että mahdollisuus.”
Ainon mukaan tilanne haastaa seurakuntaa arvioimaan uudelleen toimintaansa ja käymään yhä avoimempaa vuoropuhelua eri toimijoiden, erilaisten ihmisten ja erilaisten maailmankatsomusten kanssa. ”Parhaimmillaan tästä syntyy uusia oivalluksia, joiden kautta seurakunta tavoittaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät perinteisesti ole kirkkoon sitoutuneita. Seurakunnalla on lukuisia mahdollisuuksia kulkea ihmisten rinnalla.” Ainon puheissa kuuluu se, kuinka seurakunnan keskeisenä tavoitteena on pitää kirkon ovet aidosti auki kaikenlaisille ihmisille. ”Seurakunnan tulee olla niin sanoissa kuin teoissa armon, ilon, rakkauden ja toivon välittäjänä.”
"Seurakunnan tulee olla niin sanoissa kuin teoissa armon, ilon, rakkauden ja toivon välittäjänä.
Seurakuntalaisen jäsenyyttä vahvistaa se, että seurakuntalainen on itse toimija
”Seurakunnan jäsenyyttä vahvistetaan niin, että jokainen ihminen kohdataan aidosti sellaisena kuin on: Kristuksen kuvana ja ainutlaatuisena yksilönä.” Myös sitä, että seurakuntalaiset pääsevät itse vaikuttamaan ja osallistumaan toimintaan, Aino pitää tärkeänä. ”Jokaisella on lahjoja, jotka rakentavat seurakuntayhteyttä. Nykyajan ihmiset sitoutuvat helpommin erilaisiin projekteihin, jolla on selkeä alku ja loppu. Tätä voitaisiin mielestäni hyödyntää myös seurakuntatyössä.” Aino pitää tärkeänä sitä, että seurakunta on hengellisesti moniääninen ja että jokaisen hengellisyyttä kunnioitetaan. ”Joku kuulee Jumalan äänen luonnon keskellä pyhiinvaeltaessaan, toinen taas Gospel-lattarissa.”
Seurakuntalaisten osallistuminen eri tavoin ja erityisesti jumalanpalveluselämän kehittämisessä on Ainon ”lempilapsi”. Kirkkoherran vaihdoksen yhteydessä hän toivoo, että jumalanpalveluselämää pohdittaisiin yhdessä työntekijöiden, seurakuntalaisten ja luottamushenkilöiden kanssa. ”Itselläni on myös aiempaa kokemusta seurauntalaisten osallistamisesta erilaisissa projekteissa kuten pyhiinvaelluksissa, erityismessuissa, kirkkokahvilan koordinoimisessa, hiljaisuuden päivissä, lasten kirkkotilahankkeissa ja erilaisten retkien järjestämisessä.” Aino on työssään kokenut, että yhdessä tekemällä usein sitoudutaan toimintaan paremmin ja kun ihmiset itse saavat vaikuttaa mitä tehdään ja mitkä ovat tavoitteet, se luo yhteisöllisyyttä ja me-henkeä.
Tiesitkö että…
… Ainolla on Suomen ja Australian kaksoiskansalaisuus. Aino on syntynyt Sydneyssä ja varttunut siellä elämänsä kolme ensimmäistä vuosipuolikasta. Ainon isä työskenteli tuolloin siirtolaispappina.
… talouspäällikkömme Ilona Ääritalo on ollut Ainon pomo toimiessaan Kustavin seurakunnan valtuuston puheenjohtajana. Nyt asetelma vaihtuu, kun Ainosta tulee Ilonan pomo, vaikka pomottelua tuskin näiden naisten välillä nähdään.
… Aino toivoisi, että nuorten vaikuttajaryhmän jäsenistä joku voisi olla jatkossa kirkkoneuvostossa läsnä, jotta nuorten ääni kuuluisi päätöksenteossa entistä paremmin. Nuorten läsnäolo- ja puheoikeus kokouksissa on ollut mahdollista jo monessa Suomen evankelis-luterilaisessa seurakunnassa.
… kasteessa luettava psalmi 139 on Ainolle rakas. Siinä tiivistyy Ainon mukaan armo ja se, kuinka Jumalan luomina kuvina kaikki olemme arvokkaita ja ainutlaatuisia – riippumatta, mitä osataan tai millaisia ollaan. ”Psalmi tuo lohtua, jos on itse töppäillyt.” Siksi Ainon mukaan olisi hyvä, että me ihmiset voisimme nähdä itsemme ja toisemme tuosta tulokulmasta. Tässäpä hyvä opetus uuden työn aloittajalle ja seurakunnalle, joka saa ottaa vastaan uuden johtajan.
