Diakonia – auttamistyötä suurella sydämellä
Maskun seurakunnan diakoniatiimi on saanut vakituisen vahvistuksen, kun Mari-Kaisa Virtanen valittiin loppukeväästä seurakunnan diakonian virkaan.
Jututin seurakuntamme diakoniatyöntekijöitä Helena Aarnivuota ja Mari-Kaisa Virtasta D-dayn alla. Siis mikä ihme on D-day?
Helena avaa asiaa, ja kertoo, että ”D-day” tarkoittaa englanninkielisessä sotilastermistössä tiettyä merkittävää päivää tai tärkeän tapahtuman aloituspäivää. ”Meille diakoniatyöntekijöille D tarkoittaa tietysti myös diakoniaa ja diakonian virkaa.”
D-daytä vietetään Suomessa 1.9., sillä ensimmäisenä diakonissan koulutuksen saanut Matilda Hoffman vihittiin diakonian virkaan syyskuun ensimmäisenä päivänä Viipurissa 1872. ”Tapahtumalla oli suuri merkitys sekä suomalaisen sosiaalialan koulutukseen, että naisten itsenäistymiskehityksen kannalta”, Helena kertoo. ”Sisar Matilda ja hänen jälkeensä vihityt diakonissat olivat kehittämässä sairaanhoitoa ja diakoniatyötä sekä edistämässä naisten mahdollisuutta kirkon työhön.”
Ihmisten kohtaaminen on diakoniatyön keskiössä
Tärkeimpänä ja merkityksellisimpänä asiana työssään Helena ja Kaisa pitävät ihmisten kohtaamista. Jeesus kehottaa huolehtimaan niistä, jotka apua tarvitsevat, ja jo Raamatun lehdillä tunnetaan diakoninen auttamistyö. ”Olen Taivaan Isän työkaveri kristillisen lähimmäisen rakkauden toteuttamisessa”, summaa Helena työnsä lähtökohtia.
”Ihmiset voivat ottaa miehin yhteyttä erilaisten huolten ja murheiden takia. Usein on taloudellisia ongelmia, mutta vastaanotolla voidaan keskustella myös muista elämään liittyvistä asioista, kuten yksinäisyydestä.”
Kaisa kertoo, kuinka diakoniatyön ytimessä on vähävaraisten ja heikommassa asemassa olevien puolustaminen. ”Kun muut avun kanavat on käytetty, me annamme ruoka-apua ja voimme auttaa vaikkapa sähkölaskun maksamisessa, ettei perheen sähköntulo katkea. Tehtävänämme on ylläpitää toivoa.”
Meidän tehtävämme diakoniatyössä on auttaa niitä, jota eniten tarvitsevat apua, ja jotka eivät muualta sitä saa.
Yhteisöllisyys ja erilainen yhteenkokoava toiminta on tärkeä osa diakoniaa
Tilastojen mukaan suomalaiset tunnetusti arvostavat kirkon tekemää auttamistyötä, joka Maskun kokoisessakin seurakunnassa merkitsee henkilökohtaisten kohtaamisten lisäksi monenmoista toimintaa.
”Me tuemme yhteisöllisyyttä”, Kaisa sanoo ja toteaa, kuinka diakoniatyössä pidetään säännöllisesti kerhotoimintaa. ”Niissä on aina hartaus, yhdessä laulamista ja vapaata seurustelua. Kerhot ovat avoimia, ja kuten auttamistoiminnassa, ei muussakaan toiminnassa kysellä uskoa tai kirkon jäsenyyttä.”
Tärkeä ja suosittu toiminta on kuukausittain järjestettävät yhteiset ruokailut seurakuntatalolla. Helena pitää vuosittain sururyhmää papin kanssa läheisensä menettäneille. ”Meillä on myös vertaistukiryhmä omaishoitajille.” Diakonian työntekijät järjestävät vuosittain myös retkiä eri ryhmille. ”Elokuussa vietimme kehitysvammaisten retkipäivää leirikeskuksessamme Mannerlahdessa.”
Toimintaa vahvistaa yhteistyö eri järjestöjen kanssa. Esimerkiksi diakonian asiakasperheiden lapset voivat saada joululahjat paikallisen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Joulupuu-keräyksen kautta. ”Askaisten kerhoon kuuluu aina ruokailu, kun Martat ovat yhteistyökumppanina siellä”, kertoo Askaisten kerhotoiminnasta vastaava Kaisa.
Kaisa vihitään diakonian virkaan marraskuussa
Ihan niin kuin kirkossa papeilla, myös diakoneilla suoritetaan virkaan vihkiminen. Kaisalla tällaiset juhlalliset menot ovat tulossa 16.11.2025 Turun tuomiokirkossa.
”Olen jo aiemmin lähettänyt piispalle hakemuksen tulla vihityksi. Samassa yhteydessä minun piti laittaa tiedoksi ansioluetteloni sekä pohtia hengellistä polkuani ja matkaani.”
Kaisa on työskennellyt pitkän uran sairaanhoitajana, ja aikuisiällä päätynyt vaihtamaan ammattia. Hän suoritti aiemmin tehdyn sairaanhoitajan tutkinnon lisäksi vaaditun määrän diakonian virkaan vaadittavia opintoja pätevöityäkseen muodollisesti uuteen ammattiin. Käytännön työkokemusta Kaisa on hankkinut toimimalla opintojen ohella diakonia-avustajana täällä Maskussa. ”Olen kokenut, että sairaanhoitajan taustastani on hyötyä työssäni, johon kuuluu ihmisen kokonaisvaltainen kohtaaminen.”
Kaisa kertoo, kuinka hän koki kasvaneensa opiskelujeni aikana kutsumukseensa. ”Koulussa kirkastui armo ja ihmisen jakamaton ihmisarvo. Se, että kaikki ovat yhtä arvokkaita, vaikka menisi huonosti ja on ongelmia.” Kaisa paljastaa, että hänen lempilaulunsa on Kari Tikan Armolaulu, jonka sanat perustuvat Raamatun Efesolaiskirjeeseen. ”Sillä armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi…”, Kaisa alkaa hyräillä ja kertoo, että on soittanut teini-ikäisenä viulua Kari Tikan johtamassa orkesterissa.
Diakonia ja auttaminen on meidän kaikkien tehtävä
Diakoniassa vapaaehtoisuus on tosi tärkeää, sillä lähimmäisen rakkauden tehtävä kuuluu kaikille. Helena julistaa, että diakonia kuuluu koko seurakunnalle, ja siksi siihen kutsutaan seurakuntalaisia toimimaan. ”Emme saisi läheskään näin paljon aikaiseksi, ellei meillä olisi aktiivisia vapaaehtoisia monessa toiminnassa mukana.”
Maskun seurakunnassa diakonian vapaaehtoisia on mukana mm. ystävätoiminnassa. ”Ystäviä tarvitaan esimerkiksi yksinasuvien juttuseuraksi tai Luukan asukkaita ulkoiluttamaan”, Kaisa kertoo ja jatkaa listaa erilaisilla keittiö- ja ruuanjakotehtävillä. ”Yksi vapaaehtoinen aloitti juuri seurakunnan kiinteistötyön apurina. Meille saa itsekin ehdottaa, mitä haluaisi tehdä. Uusia aina tarvitaan mukaan tekemään yhdessä.”
Juttusarja jatkuukin diakonian vapaaehtoisena toimivien haastattelulla. Palataan siis vielä tähän tärkeään asiaan!
Tiesitkö että…
… diakonia on kreikan kieltä ja tarkoittaa palvelua tai palvelutehtävää.
… jokaisessa Suomen ev.lut. seurakunnassa on oltava vähintään yksi diakonian viranhaltija, joko diakoni tai diakonissa.
… diakoneilla on kirkollisten opintojen lisäksi sosionomin pätevyys, diakonissoilla sairaanhoitajan pätevyys.
… Maskun seurakunnassa on kolme diakonissaa: Helena, Kaisa ja Tarja. Tarja on lisäksi seurakuntamme lähetyssihteeri.
… virkaan vihittyjen diakoniatyöntekijöiden virkapaita on vihreä ja siinä on samanlainen pantakaulus kuin papeilla. Vihreä väri kuvastaa toivoa, jota diakoniatyöntekijät haluavat välittää erilaisissa elämäntilanteissa oleville ihmisille.
Tiesitkö, että -laatikon tiedot kokosi Helena Aarnivuo.
