Siirry sisältöön

”Olin kuullut aiemmin Taizéssa käyneiden kokemuksista ja halusin itse kokea saman.”

nuoria Taizéssa

Taizé-kokemusta olivat hakemassa Maskun seurakunnan nuorista Elsa Perrakoski, 16, ja Sonja Lumiainen, 16. Molemmat olivat kuulleet Taizéssa aiemmin käyneiltä juttuja ja halusivat kokea saman.

Taizé-matkalaiset ryhmäkuvassa
Maskun porukan matkanjohtajana toimi Sari Salmi (vas.). Mukana menossa olivat Elsa Perrakoski, Sonja Lumiainen, Aino Kyrölä ja Henni Jokinen.

Taizén luostariyhteisö on perustettu toisen maailmansodan jälkeen. Se kokoaa yhteen kristittyjä nuoria eri puolilta maailmaa. Viikoittain siellä vierailee tuhansia nuoria.

Päivät koostuvat raamattutunnista, rukoushetkistä, ruokailuista ja työpajoista. Työpajat tarkoittavat käytännön työtä, jota vierailijat tekevät, sillä Taizéssa ei ole palkattua henkilökuntaa. Maskulaiset osallistuivat roskisten tyhjentämiseen yhdessä italialaisnuorten kanssa. Tätä hommaa hoidettiin koko viikon ajan.

roskisten hoitoa
Yli 30 asteen helteessä roskienkeruu oli hikistä puuhaa. ”Hyvässä seurassa mikä vaan voi olla kivaa.” Elsan muistiinpano matkapäiväkirjassa.

[Hartaushetkien] Tunnelma oli hieno, luostariveljet olivat paikalla ja alttarilla paloi paljon kynttilöitä.

Sonja Lumiainen

Sonjan mielestä päällimmäisenä mieleen jäivät hartaushetket, joissa kaikki lauloivat. ”Tunnelma oli hieno, luostariveljet olivat paikalla ja alttarilla paloi paljon kynttilöitä. Katsoin yhden hartaushetken jälkeenpäinkin Taizén nettisivuilta.”

Taizé on kuuluisa musiikistaan. Musiikki on meditatiivista. Samaa säettä toistetaan usein eri kielillä. Musiikin ohella Taizén hartauksiin kuuluu olennaisesti raamatunluku ja hiljaisuus.

Elsa kertoi, kuinka hän oppi matkalla itsestään uutta, kun oli paljon hetkiä ja tilauksia, jossa oli aikaa miettiä.

Yli 30 asteen helteessä roskienkeruu oli hikistä puuhaa. ”Hyvässä seurassa mikä vaan voi olla kivaa.” Elsan muistiinpano matkapäiväkirjassa.

Molemmat matkalaiset suosittelevat kokemusta. Sonja vielä lisää: ”Jos miettii, lähteäkö vai ei, niin kannattaa lähteä. Paikan päällä kaikki on säännöllistä. On ihmisiä ympärillä, eikä tarvitse pelätä, että jäisi yksin.”

Myös matkanjohtaja Sari Salmi lähtisi Taizéen mielellään uudestaan. ”Meillä matka sujui tosi hyvin. Nuoret olivat reippaita, eikä heistä tarvinnut liiemmin huolehtia, vaan kaikki sujui hyvin.”

”Suomi-porukasta saimme uusia kavereita.”
Matkaan lähdettiin perjantaina 26.7.2024 ja paluu taikaisin Suomeen tapahtui tiistaina 6.8.2024. Matkaa taitettiin bussilla ja Itämeri ylitettiin autolautalla. Puolet koko ajasta meni maata pitkin matkaamiseen ja samalla matkaseurueeseen tutustumiseen.

Lisää samaisesta Taizé -matkasta voit lukea Pyhiinvaelluskeskuksen kesätyöntekijän Pauliina Niskakosken jutusta(siirryt toiselle sivustolle, avautuu uuteen ikkunaan).