Isosena isossa, mutta nuoren kokoisessa tehtävässä
Isoskoulutuksen myötä nuoret saavat valmiuksia suunnitella ja toteuttaa ryhmätoiminnassa erilaisia juttuja. Maskun seurakunnan isoskoulutus on monipuolista ja nuorten itseluottamusta tukevaa.
Kesän toinen rippileiri on edennyt yli puolivälin. Sää on tarjonnut sadetta ja paistetta, mutta ripari vielä säätäkin enemmän vaihtelua sen suhteen, mitä kaikkea päiväohjelmaan kuuluu. Kristinuskosta opitaan rippikoulun opettajien johdolla erilaisilla tavoilla: on toiminnallisia ja kokemuksellisia tehtäviä, pohdintaa, jumalanpalveluksia ja niiden valmistelua, musiikkia ja tietenkin Jeesus-leffa.
Tärkeä rooli riparin kokonaisuudessa on myös isosilla. Heidän vastuunaan ovat raamattutunnit, aamuiset helmihetket, iltahartaudet ja tietenkin iltaohjelma. Tehtäviin kuuluu myös oman ryhmän päivittäin muuttuvat vastuut siivouksesta, salin järjestämiseen ja päivän somepostauksen ideoimiseen.
Isoskoulutus varustaa nuoria tärkeään tehtävään
Isosten tehtävät vaativat monenlaisia tietoja ja taitoja, joita kerrytetään joka toinen viikko yhden lukuvuoden ajan. Koulutuksen puolivälissä järjestetään isosleiri, jossa treenataan isosporukan kesken riparilla tarvittavia taitoja.
Leirin hartauksista vastaaminen edellyttää sitä, että isosten pitää tuntea Raamattua ja hengellistä musiikkia. Isoskoulutuksessa opitaan myös monipuolisia taitoja ryhmänohjaamisesta. ”Aluksi käydään läpi teoriaa ryhmädynamiikasta ja käytännön jutuissa harjoitellaan ryhmänohjaamista. Tammikuun lopussa isoskoulutusleirillä kaikki pääsevät harjoittelemaan kaikkea, mitä joutuu leirillä tekemään”, kertoo isoskoulutuksesta vastaava nuorisotyönohjaaja Juha Evilampi.
Juha kertoo, kuinka isoskoulutukseen tulee joka vuosi oppia ottamaan myös sellaiset nuoret, jotka eivät aio toimia isosena.
Kuva: Leevi ja Pietari pitävät helmihetkeä yön helmestä. Taustalla Juha kitaran kanssa.
Isosena saadaan uusia kavereita ja koetaan hyvää ryhmähenkeä
Kesä2-riparilla ovat ensimmäistä kertaa isosena 16-vuotiaat Leevi Lehtisalo ja Laura Juva.
Kun kysyn, mikä sai heidät lähtemään isoseksi, Leevi kertoo, kuinka leirillä häntä ja yhtä toista poikaa kannustettiin tulemaan mukaan isoseksi. ”Kun Maskulaisessa oli ilmoitus isoskoulutuksesta, perheen kesken mietittiin, että tuonne kannattaisi varmasti lähteä.”
Leeville suurin anti isosuudesta on ollut se, että hän on saanut lisää omanikäisiä kavereita. Myös Lauran ensikokemukset isosena toimimisesta liittyvät isosten yhteiseen tekemiseen ja olemiseen. ”Jo leirillä huomioin, että isosilla oli kivampaa kuin meillä leiriläisillä. Heillä näytti olevan hyvä yhteishenki, hauskaa yhdessä ja kaikki tulivat toimeen keskenään.” Samaa Laura on kokenut itsekin ensimmäisinä päivinä rippileirin isosena.
Jo aiemmin isostehtävissä toimineen Pietari Vihervaaran, 16, sai lähtemään isoseksi kokemus siitä, minkälaiseksi oma leirikokemus kääntyi. Hän kertoo, kuinka hän itse lähti riparille negatiivisella asenteella. ”Leirin viimeisinä päivinä siitä tuli tosi kivaa, ja tuo kiva kokemus sai lähtemään isoseksi.”
Pietari kertoo, kuinka hän haluaa olla henkilö, jonka puoleen nuori voi kääntyä, kun tulee ongelmatilanne. ”Olen itse kokenut, miten tärkeää se on.” Nyt hän saa itse olla henkilö, joka voi vaikuttaa siihen muutokseen, joka huonolla fiiliksellä rippileirille tulevissa nuorissa tapahtuu.
”Isoset ovat tärkeä linkki riparilaisten ja työntekijöiden välillä. Mieluummin he kertovat toisille nuorille asioitaan ja huoliaan kuin leirin aikuisille”, toteaa rippikoulun opettaja Marjaana Tuominen, 30, jonka oma tie isosesta on kantanut vastuunottoon leirin suunnittelusta ja toteuttamisesta.
Kuva: Uudet isoset saavat Nuoren seurakunnan veisukirjan omakseen. Marjaana jakaa upouuden 2025-painoksen Lauralle ja Leeville.
Leirin tilanteiden hallintaan ottaminen haastaa – ja tuo onnistumisen kokemuksia
”On tosi suuri ero siinä, miten arkoja monet ovat syksyllä isoskoulutuksen alussa. Kun taas kevään lopussa ja leirillä he uskaltavat ja osaavat ottaa leirin hallintaan”, jakaa Juha iloaan nuorten rohkaistumisesta vastuunottoon ja esiintymiseen.
Leevi kertoo, että hänelle haastavinta on edelleen se, että täytyy tietää, mitä tekee, missä täytyy olla, mihin kellonaikaan, ja mitä täytyy olla tehtynä. ”Tämä ei ole koskaan ollut minulle helppoa. Koko ajan sitä kuitenkin oppii ja osaa valmistautua paremmin.”
Laura pitää haastavimpana sitä, miten pystyy ottamaan huomioon ryhmän erilaiset nuoret. ”Joku voi olla ujompi. Miten osaisin toimia niin, ettei kenellekään tule ulkopuolinen olo ja miten saisin kaikki toimimaan keskenään.”
Pietarin mukaan haastavinta on se, että pitää luoda rippikoululaisiin sellainen side, että he haluavat luottaa sinuun. ”Silloin ohjaaminen onnistuu paremmin eikä se tunnu käskyttämiseltä.”
”Vaikka tähän kaikkeen isoskoulutus ja itse leirikokemus antavat eväitä, haastavinta varmasti aina on ohjasten ottaminen ja oma-aloitteisuus”, kommentoi Marjaana.
Ensimmäisen vuoden isosilla on uusi rooli riparilla, kun ei ollakaan enää leiriläisiä, vaan isosia. ”Muistan, että itselleni oli vaikeaa tuo roolin muutos. Isosena voi hakea helposti hyväksyntää omalta ripariryhmältään eikä tule otetuksi riittävästi ohjaajan roolia.”
Itseohjautuvia heittäytyjiä
Kun seuraan leirin isosporukan toimintaa, ihailen heidän itseohjautuvuuttaan. Kaikki tapahtuu ajallaan ilman, että opettajien täytyy asioita opastaa. Hartaudet ovat suunniteltuja, raamattutunneilla saadaan keskustelua aikaan ja iltaohjelmissa on mitä hauskimpia sketsejä.
Heittäytyminen on selvästi tämän isosryhmän vahvuus. Leevi mainitseekin heittäytymisen sketseissä yhdeksi vahvuudekseen. Myös Lauran mielessä sketsien tekeminen on ollut hauskaa. ”Olen nähnyt paljon itseohjautuvia ja hyvin selviytyviä isosia”, rippikoulun opettaja Marjaana toteaa. Tämä kesä2:n isosporukkaa on selvästi sellainen!
