Botswanan luterilaisen kirkon piispa Mothusi Jairos Letlhage kutsui suomalaiset yhteen
Botswanan luterilaisen kirkon piispa Mothusi Jairos Letlhage halusi käyttää Suomen-vierailunsa vapaan iltapäivän Botswanassa työskennelleiden lähettien ja vapaaehtoisten tapaamiseen.
Piispa Letlhage oli vierailemassa Suomessa elokuun lopussa Suomen Lähetysseuran kumppanuusneuvotteluissa. Hänen toiveestaan koollekutsutussa entisten Botswanan työntekijöiden tapaamisessa 30.8.2024 oli 27 osallistujaa. Yksi tapaamiseen osallistujista oli Maskun seurakuntapastorina työskentelevä Iina Matikainen. Hän on ollut Botswanan luterilaisen kirkon työntekijöiden kouluttajana puolisonsa kanssa kaksi vuotta 2000-luvun alussa. ”Tuolloin piispa Letlhage oli juuri vihitty nuori pappi, mutta lupaavasti jo kirkkonsa kantavia voimia.”
Tapaamisen organisoi 30 vuotta Botswanassa työskennellyt Marja Alastalo, joka toimii tällä hetkellä Suomen Lähetysseuran Afrikan alueellisena ohjelmapäällikkönä Botswanasta käsin. ”Ihanaa, että näin moni on päässyt paikalle. Ajattelin, että piispa varmaan haluaa käyttää vapaailtapäivänsä kiertelemällä kaupungilla ja ostamalla vaikkapa vaimolleen tuliaisia. Sen sijaan hän halusi kutsua meidät yhteen.”
Tapaamisessa piispa toi terveisiä Botswanasta ja hänen johtamastaan kirkosta. Terveisensä hän aloitti säästä. Pohjois-Botswanassa on ollut tukahduttavan kuuma ja kuiva. Sadetta ei ole ollut aikoihin ja karjaa on alkanut kuolla. Nykyään 45 asteen lämpötila voi olla maan pohjoisosissa ihan normaalia, kun vielä vuosituhannen alussa tyypillinen kesälämpötila oli noin 35 astetta. ”Kyllä, ilmastonmuutos näkyy maassamme hyvin selvästi. Myös talvet ovat muuttuneet. Silloin lämpötila on voinut mennä miinuksen puolelle, eikä sellaiseen ole totuttu. Lyömme vanhoja lämpötilaennätyksiä jatkuvasti.”
Jumalalla on oma suunnitelmansa ja oma aikansa asioille.
Piispa Letlhage
Oman kirkkonsa kuulumisina hän kertoi hautajaisista, joita on viimeisen vuoden aikana riittänyt. ”Olemme lyhyen ajan sisällä menettäneet kolme pappia ja yhden papin puolison. Olen miettinyt, että miksi näin. Jumalalla täytyy olla oma suunnitelmansa ja aikansa asioille.”
Kirkko on kärsinyt sisäisistä jännitteistä ja koronavuosien myötä pahenevista taloushuolista. ”Kristillisyydellä on kuitenkin edelleen vahva sija botswanalaisten elämässä. Meillä kirkkoja ei tarvitse myydä niin kuin teillä täällä Suomessa.” Piispa Letlhage pohti, että kenties nyt on aika Afrikalle. ”Tarvitsette lähetystyöntekijöitä Afrikasta. Sen, mitä olette istuttaneet meillä, voisitte korjata satona omassa maassanne.” Käytännössä Botswanan luterilainen kirkko toimii pitkälti vapaaehtoisten varassa.
Tapaaminen päättyi kiitollisissa merkeissä. Moni entinen lähetystyöntekijä ei ole tavannut toisiaan sen jälkeen, kun ovat Botswanasta lähteneet. Tiet ovat vieneet erilleen ja nyt oli mahdollisuus vaihtaa kuulumisia ja ennen kaikkea kokoontua yhteen. Kuulumistensa lopuksi piispa Letlhage muistuttaa vielä afrikkalaisesta yhteisöllisyydestä. ”Olemme kaikki veljiä ja serkkuja keskenämme. Yksin en voi tehdä juuri mitään, mutta yhdessä voimme tehdä mitä vain.”
Botswanan evankelisluterilaiseen kirkkoon (ELCB) kuuluu noin 20 000 jäsentä 40 seurakunnassa. Suomen Lähetysseura on tukenut kirkon työtä 1980-luvulta lähtien.
Noin 2,5 miljoonan asukkaan Botswana sijaitsee eteläisessä Afrikassa. Maa on itsenäistynyt vuonna 1966. Botswana on poliittisilta olosuhteiltaan rauhallinen maa. Se tunnetaan luonnonpuistoistaan ja naisten yksityisetsivätoimiston johtajasta mma Ramotswesta kertovista kirjoista.
