Uskontojen rauhankävelyllä Turussa
Olin tänään mukana uskontojen rauhankävelyllä Turussa. Rauhankävelyistä on muodostunut vuosittainen perinne YK:n päivälle. Ja tänä vuonnakin niitä järjestettiin useammalla paikkakunnalla.
Ennätyksellisen suuri joukko on kokoontunut yhteen. Satakunta eri uskontojen edustajaa kulkevat pitkin Turun katuja lähtien liikkeelle taidemuseon kupeesta ja kiertäen ortodoksisen kirkon, juutalaisten synagoogan ja islamilaisen yhdyskunnan kautta Tuomiokirkon portaille. Joukon edessä kulkevat banderollin kantajat. Banderollissa on eri uskontojen symboleita ja teksti: ”Uskonnot yhteiskuntarauhan puolesta.”
Rauhankävelyjä koordinoivan uskontojen yhteistyöjärjestö USKOT-foorumi ry:n mukaan: ”Uskontojen yhteinen rauhankävely on merkki ystävyydestä ja halusta edistää rauhaa Suomessa ja maailmassa sotien ja polarisaation keskellä. Erilaiset uskonnolliset yhteisöt voivat elää sovinnossa rinnakkain ja luoda turvallisuutta yhteiskuntaamme.”
Tänä vuonna rauhankävelyn teemana on yhdessä elämisen taito ja tätä taitoa käsiteltiin matkan varrella pidetyissä puheenvuoroissa ja harjoiteltiin illan aikana kohtaamisissa eri tahoilta tulevien ihmisten kesken.
Ortodoksisen seurakunnan tervehdyksessä kirkkoherra Ioannis Lampropoulos ihmetteli, miten tieteiden ja tietotekniikan kehittyessä emme ole tulleet paremmiksi yhdessä eläjiksi, ja korosti kohtaamisen tärkeyttä ja sitä, miten kohtaamiseen kautta voimme oppia tuntemaan toisiamme paremmin. Tällöin yhdessä eläminen on helpompaa.
Islamilaisen yhdyskunnan sisäpihalla saimme tärkeän kokemuksen siitä, miltä tuntuu, kun yhdessä elämisen taito rakoilee. Joukon kokoontuessa sisäpihalle kuului kahden vihaisen miehen suusta: ”Mitä mielenosoitusta te tulette tänne pitämään?” Piispojen, pappien ja imaamin tunnuksia kantavat selittivät, mistäkokoontumisessa on kyse. Tästä seurasi uhkauksia ja lisää raivoa. Mietin, kuuntelevatko miehet olleenkaan, mitä heille vastattiin.
”Yhdessä eläminen ei tarkoita sitä, että kaikesta tarvitsee olla sama mieltä. Kuuleminen on tärkeä taito, oven avaaminen ymmärrykselle”, imaami Zaid Esmail sanoi puheenvuorossaan ja totesi loppuun Allahin hyväksyvän meidät kaikki ja siunaavan meidät.
Kuuleminen on tärkeä taito, oven avaaminen ymmärrykselle.
Imaami Zaid Esmail
Luterilaisen kirkon puheenvuorossa piispa Mari Leppänen toi esille sitä, kuinka voimme harjoitella yhdessäelämisen taitoa ja siltojen rakentamista eri ihmisten välille arkisessa elämänpiirissämme: työpaikoilla, kouluissa tai harrastusten parissa vaikka kuntosalilla. ”Lopulta me ihmiset olemme hyvin samanlaisia: haluamme tulla näkyväksi sellaisena kuin olemme, haluamme kuulua joukkoon.”
”Maailmassa on paljon asioita, jotka yrittävät työntää meidät erilleen. Maailma, jossa elämme on kuitenkin yhteinen.” Loppuun piispa Mari siteerasi Paavalia: ”Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.”
Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa.
Piispa Mari Leppänen
Ihmisten välisestä yhteydestä puhuivat myös MAP-kirkon Eeva Ståhle sekä baha’i-yhteisön edustaja Raha Sabet. Eeva korosti sitä, kuinka usko Jumalaan yhdistää läsnäolijoita ja kuinka Jumalan lapsina meillä on annettavaa toisillemme. ”Siunattuja ovat rauhantekijät, sillä heitä kutsutaan Jumalan lapsiksi.” sanotaan Mormonien kirjassa.
Baha’ilaisuudessa vahvana esiintyy näkemys ihmiskunnan ykseydestä. Raha kertoi, kuinka ihmiset ovat saman puun osia, eikä puu ei menesty, jos jotain osaa siitä ei hyväksytä joukkoon.
Kaunis iltarusko vaihtuu hämäryydeksi. Tuomiokirkon kivijalassa sijaitsevan Dom cafen ovi on auki. Tarjolla on kahvia ja turkkilaista teetä sekä makeita herkkuja. Eniten jonotettiin baklavalautaselle. Hunajalla makeutettu ja pähkinöitä sisäänsä kätkenyt filotaikinaleivonnainen tahrasi sormetkin ihanan makeiksi. Samalla kuulin, kuinka jotkut olivat vaihtaneet yhteystietojaan ja suunnittelivat menevänsä joku päivä yhdessä kävelylle. Siis kohtaamisia, arjen yhdessäelämisen taitoa kartuttamaan.
Kuvat: Antti Partanen ja Anna Hälli
