Maskulainen on myös maailmanlainen
Lähetystyön päivä Maskun alakoulujen viitosluokkalaisille vie koululaiset toiminnan avulla matkalle eri kulttuureihin.
”Olipa kerran lapsi, joka pohti sitä mihin hän kuuluu. Olen maskulainen, ja koska Masku on Suomessa, olen suomalainen. Suomalainen on myös eurooppalainen, ja koska Eurooppa on osa maailmaa, olen myös maailmanlainen.
Hanna Hyvönen
Näillä sanoilla nuorisotyönohjaaja Hanna Hyvönen aloittaa Maailmanlainen -toimintapäivän. Päivä on osa Maskun seurakunnan kouluyhteistyötä. Viitosluokkalaiset on valikoitunut joukoksi, koska heidän opetussuunnitelmaansa kuuluvat maailmanuskonnot ja kulttuurit. Maailmanlainen -päivää on vietetty jo parinkymmenen vuoden ajan vuosittain.
Koska Maailmanlainen -päivään osallistuvat kaikki oppilaat katsomuksesta riippumatta, lähetystyön tuliaisina maailmalta tuodaan tekemistä ja kokemista painottavia asioita. Sanomana on uteliaisuus uusia asioita kohtaan. Syksyllä 2024 Maailmanlainen -päivää vietettiin Kurittulan koululla ke 9.10. Muut alakoulut kokoontuivat Maskun kirkolla pe 4.10.
Matkalla maailmaan makujen, leikin, laulun ja askartelun avulla
Lähetystyössä kohdataan eri olosuhteissa eläviä ja eri kieltä puhuvia ihmisiä. Tutustumisessa toisiin kulttuureihin olennaista ovat maut ja erilainen yhdessä tekeminen. Päivän aikana vieraillaan neljällä eri rastilla. Oppilaat eivät kulje omien luokkiensa kanssa, vaan heidät on jaettu satunnaisesti neljään ryhmään: leijoniin, kilpikonniin, norsuihin ja seeproihin. Merkiksi ryhmään kuulumisesta on laitettu leima kämmenselkään.
Makujen matkaan oppilaat pääsevät leipomalla banaanimunkkeja tansanialaisella reseptillä. Mukana nuorisotyöohjaaja Hannan kanssa rastilla on vapaaehtoiskokki Tuula Vilen.
Leivonnan lomassa oppilaat listasivat mahdollisimman monta suomenkielen sanaa, jotka pystyi muodostamaan päivän teemasta ’lähetystyö’. Syksyn 2024 ennätys tässä tehtävässä oli 32 sanaa.
Kun päivän lopuksi ryhmiltä kysyttiin, mitä eri rasteista jäi mieleen, vastaukset makuasioista vaihtelevat. ”Tehtiin niitä herkullisia munkkeja.” ”Miksi ne munkit näyttivät ihan kanalta – ja maistuivatkin sellaiselta.”
Tässä munkkien resepti, jos mielesi tekee testata omia makunystyröitä.
Tansanialaiset banaanimunkit
275 grammaa vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
4 rkl sokeria
3 dl maitoa
2 kananmuna
4 paloiteltua banaania
1. Mittaa ja sekoita jauhot, leivinjauhe ja sokeri
2. Sekoita keskenään toisessa kulhossa kananmunat ja maito
3. Sekoita hyvin
4. Pilko banaanit pieniksi kuutioiksi ja lisää taikinaan
5. Paista kuumassaöljyssä, tiputa ruokalusikallinen taikinaa yhdeksi munkiksi.
Tingatinga -askartelussa tutustuttiin tansanialaisen Edward Saidi Tingatingan hauskoihin, naivistisiin eläinkuviin.
Oppilaiden tehtävänä oli kuvittaa tingatinga -tyylin inspiroimana tiskirätti eläinten kuvilla. Inspiraatiota haettiin myös TingaTinga-tarinoista, jotka olivat osalle koululaisista tuttuja televisiosta jo varhaisemmasta lapsuudesta.
“Todellisia taiteilijoita kuoriutuu esiin joka vuosi. Tässä toimintarastilla pääasiana on ollut, että värejä käytetään runsaasti ja kuvitus liittyy eläimiin. Upeita taideteoksia lähti oppilaiden mukana koteihin tänäkin vuonna”, lapsi- ja perhetyönohjaaja Erika Kivirinta ihastelee.
Maailmanlainen -päivällä tutustutaan toisiin kulttuureihin myös leikin avulla. Nuorisotyönohjaaja Juha Evilampi vei oppilaita maailmanmatkalle leikittämällä eri maista tuliaisina tuotuja leikkejä.
”Duplolegot ja kirjainten opettelu eivät ole ihan lähivuosina olleet enää viitosluokkalaisten arkea.”
Kuva liikuntatunnilta Palestiinalaisalueelta Ramallahin Toivon koulusta johdatti oppilaat pohtimaan ihmisten välisen yhteyden luomista ja rauhanrakentamisen keinoja. Toivon koulun erikoisuutena paikallisessa kulttuurissa on se, että samaa koulua käyvät niin tytöt kuin pojatkin, sekä myös eri uskontojen edustajat – tässä tapauksessa muslimit ja kristityt.
Sodan keskellä eläville lapsille rauha ja sovinto ovat kultaakin arvokkaampia. Koska arabimuslimit ja -kristityt käyvät samaa koulua, he ovat jo tekemisissä toistensa kanssa. Duplopalikoilla rakennettiin silta heidän luotaan juutalaisten luo. Yhden palikan sillanrakentamiseen sai liittää, kun osasi sanoa jonkin asian, mitä yhteyden luomiseksi pitäisi tehdä tai mitä ei kannattaisi tehdä. ”Ei saa kiusata tai puhua pahaa toisesta” tuli vastauksena jokaisesta ryhmästä.
Kun silta on rakennettu, duploihmiset kohtaavat, ja he pääsevät tervehtimään toisiaan. Tästä siirryttiinkin opettelemaan tervehdyksiä vierailla kielillä. ”Arabiaksi ja hepreaksi tervehditään sanomalla kirjaimellisesti ’Rauhaa’ ”, kertoo itse Israelissa ja Palestiinalaisalueilla työskennellyt pappi Iina Matikainen.
Rastilla opeteltiin ensin sanomaan tervehdykset shalom ja sälääm. Kirjoittamisen opettelu liittyi siihen, kun opeteltiin kirjoittamaan tervehdykset arabialaisin ja heprealaisin kirjaimin. Lopuksi vielä kuunneltiin rauhanlaulua ja nostettiin käsi ylös sen merkiksi, kun säkeistössä kuului tutuksi tullut rauhan sana.
Päivän lopuksi koottiin kokemuksia yhteen ryhmien kommenttien myötä. Maailmanlainen päätettiin lauluun Tuulien teitä.
