Maskun kirkon historiaa

Masku mainitaan seurakuntana jo vuonna 1234, ja alue kuuluu todennäköisesti Suomen varhaisimpiin kirkollisiin hallintoyksiköihin. Johannes Kastajalle vihityn harmaakivikirkon rakennustyöt käynnistyivät 1330‑luvulla, ja kirkko saavutti nykyisen muotonsa 1400‑luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin sitä laajennettiin muun muassa tiiliholveilla, tiilisillä päätykolmioilla sekä harmaakivisellä asehuoneella.

Kirkon satulakattoiseen runkohuoneeseen liittyy pohjoispuolella samoin satulakattoinen sakaristo ja eteläpuolella runkohuonetta myöhemmin rakennettu asehuone. Rakennus on suorakaiteinen ja yksilaivainen, ja sen tähtiholvinen katto lepää neljän seinäpilasterin ja kilpikaarien varassa.

Kirkon sisustusta on uudistettu useaan otteeseen: 1600‑luvun puolivälissä, 1700‑luvun puolivälissä sekä vuonna 1883, jolloin suurin osa sisustuksesta – muun muassa alttarialue ja penkit – uusittiin. Sähkö ja sähkövalaistus otettiin käyttöön 1930‑luvulla.

Kirkon haapapuinen paanukatto uusittiin kokonaan vuonna 1837 puuseppä Kaarle Cajanderin johdolla. Laajin viimeaikainen peruskorjaus toteutettiin vuosina 2013–2015.

Kalkkimaalaukset

Kirkon kalkkimaalaukset ovat peräisin 1600‑luvulta. Seiniä kiertää maalattu verhokoristelu, jossa vuorottelevat harmaat ja punaiset hapsureunaiset laskokset. Koristelu on tehty näyttämään siltä, että se riippuu maalatun tangon ja renkaiden varassa.

Keskiaikaisista maalauksista on säilynyt ainoastaan vihkimäristi pohjoisseinällä. Muita varhaisia seinämaalauksia ei ole enää näkyvissä, mutta niitä tiedetään olleen alun perin runsaasti.